Roth Viettelysten labyrintti

1. Auflage 2021
ISBN: 978-952-80-9169-1
Verlag: BoD - Books on Demand
Format: EPUB
Kopierschutz: 6 - ePub Watermark

E-Book, Finnish, 292 Seiten

VIETTELYSTEN LABYRINTTI TV-tuottaja Juhani Varis on tuottanut jo useamman vuoden Kauppaopisto-nimistä yleisösuosikkisarjaa, jonka kantava teema on: "se saa joka ekana ehtii". Hän on itsekin joutunut kokemaan tuon kertakäyttöastian roolin elämässään ja on siksi varuillaan vastakkaisen sukupuolen suhteen, vaikka hänen onnensa on koko ajan käden ulottuvilla. Sarjan jopa Kuusamossa sekä Seilin saarella kuvattavien jaksojen onnistumisen lisäksi, lukijan mielenkiintoa pitää yllä keinoja kaihtamattoman ja peräti Kreetalla saakka "asiakkaita" kalastavan Veeran kohtalo, hänen taistellessaan oikeudessa poikansa huoltajuudesta.

Elokuvataiteen maisteri Max Roth on työskennellyt vuosikymmeniä elokuva-alalla mitä moninaisimmissa tehtävissä, aina piuhankantajasta näytelmäelokuvien käsikirjoittajaksi ja tuottajaksi saakka. Nykyään hän käyttää aikansa vuosikausien aikana keräämiensä elokuvakäsikirjoitusmateriaalien muokkaamiseen vetäviksi rakkaus- ja jännitysromaaneiksi.

Autoren/Hrsg.

Roth, Max

Leseproben

1
Tuottaja Juhani Varis oli ilmestynyt yllättäen tv-studionsa ohjaamoon, vaikka hänellä ei ollut tapana roikkua kuvauksissa. Mutta hän oli sopinut tänne studiolle tapaamisen juristinsa kanssa, joka toisi kohta paikalle kiinteistövälittäjän. Tarkoitus oli saada ammatti-ihmiseltä ajankohtainen arvio tästä teollisuusrakennuksesta, jonka Varis omisti, oli omistanut jo vuosia. Tulijoita odotellessaan, Varis oli päättänyt käydä tuotantoyhtiönsä studion puolella, tarkkaamossa, vilkaisemassa erään suositun tv-sarjan kuvauksia. Ohjaamon ikkunan takana, studion puolella, kuvattiin juuri erään hänen tuottamansa menestyssarjan rakastelukohtausta. Tarkkaamon näyttöruudulla jokin kiinnitti ikävästi tuottajan huomion, ja hän puuttui asiaan heti. "Minä olen sanonut sinulle, ettei tähän sarjaan oteta tatuoituja esiintyjiä. Tuolla naisellahan on tatuointi selässä", tuottaja Varis huomautti ohjaaja Tuija Kärnälle ja osoitti tarkkailumonitorin kuvaa. Siinä näkyi lähikuva alastoman naisen ristiselästä, johon oli tatuoitu violetti perhonen. Miesnäyttelijän kädet hyväilivät juuri naista vyötäisiltä ja molempien alastomien vartaloiden liikkeistä saattoi päätellä, että he naivat kiihkeästi, antaumuksella. "Älä nyt häiritse", ohjaaja huokaili. "Tuota kuvaa ei voida käyttää. Naimisesta lähtee koko idea pois, kun kaikki tuijottavat vaan naisen tatuointia", Varis sanoi kasvot kovana, monitoria tuijottaen. Ohjaaja Tuija Kärnä harmistui ja avasi puheyhteyden studioon. "Kiitos", hän lausahti rutiiniäänellään ja naiminen kuvaruudulla loppui. Alastomat vartalot katosivat monitorikuvasta, johon jäi vain ryppyinen lakana. "Onko sinun mielestäsi meidän aivan pakko näyttää kuvassa tuota jyystämistä?" Varis sanoi ja katsoi otsaansa rypistäen ohjaajaa. "On. Se kertoo juuri siitä, että opinto-ohjaaja Anna panettaa itseään noilla nuorilla opiskelijapojilla. Siinä on motiivi hänen roolihahmolleen olla opettajana tuolla opistolla. Vai onko sinun mielestäsi tuolla akalla joku pätevämpi pointti roikkua mukana sarjassa?" Tuija katsoi totisena tuottaja Varista, näkemystään puolustaen. "Sitten tuohon naintikohtaukseen hommataan sijainen, vaikka joku hyvävartaloinen malli, jolla ei ole tatuointeja. Editoidaan kohtaukseen Raisa Kuninkaan kasvokuva, jos roolihenkilön naama pitää näyttää." Raisa Kuningas oli tunnettu näyttelijätär ja nyt yhtäkkiä sekin oli mennyt hankkimaan tatuoinnin. ”Saatanan typerää”, Varis paljasti ajatuksensa, kun tuijotti naama peruslukemilla ohjaaja Tuija Kärnää. "Hommaa itse se - dublikaatti, jotta se sitten kelpaa sulle!" Kärnä kivahti ja häipyi ohjaamosta studion puolelle. Tekeillä olevan Kauppaopisto -nimisen tv-sarjan kuva- ja äänitarkkailija, Minna Lamminaho, istui hiljaisena ja lähes näkymättömänä tuottajan vieressä, miksauspöydän ääressä. "Vai mitä?" Varis suuntasi sanansa Minnalle. "Joo", tämä henkäisi ja oli keskittyvinään mikserin säätöihin. Tuottaja lähti tarkkaamosta ja kulki valokuvatauluilla somistettua käytävää pitkin yläkertaan vieville kierreportaille. Kaikki nuo kuvat olivat hänen tuottajauransa aikana valmistamistaan palkituista tvsarjoista. Työhuoneeseensa päästyään, hän istahti nojatuoliin, nosti jalat rahin päälle ja suuntasi katseensa ulos, kattoon asti ulottuvasta ikkunaseinämästä. Juhani Variksen tuotantoyhtiön studio sijaitsi Lauttasaaressa, Vattuniemessä ja hänen työhuoneestaan, joka sijaitsi saman rakennuksen kattokerroksesta, oli esteettömät näkymät Lauttasaarensalmelle, aina horisontissa siintävään Pihlajasaareen saakka. Oli aurinkoinen kesäpäivä ja ikkunanäkymän alareunassa, Vattunokan veneasemalla kävi pienoinen kuhina, kun huviveneilijät pistäytyivät siellä tankkaamassa moottoriveneitään. Äskeinen napakka yhteenotto ohjaaja Tuija Kärnän kanssa ei vaivannut tuottaja Varista lainkaan, sillä hän tiesi olevansa oikeassa. Naintikohtaukseen hankittaisiin vartalosijainen, tai kohtaus jätettäisiin kokonaan pois tarinasta. Hänen elokuvissaan tatuointeja saisi olla vain merirosvoilla tai linnakundeilla. Ikkunaseinän alapuolella moottoriveneet pörräsivät venesatamassa ja Varis vilkaisi kelloaan. Asianajaja Kultasen ja kiinteistövälittäjän pitäisi saapua minä hetkenä hyvänsä. Hopeanharmaa Mercedes Benz 360 SL Coupe lähestyi Lauttasaaren Veneentekijäntiellä vaaleata ja korkeahkoa, ikkunatonta teollisuusrakennusta, jonka betoniseinän katonrajassa luki kullanhohtoisilla kirjaimilla Varis Productions. Auringonpaiste sai tekstin säkenöimään lumoavasti. Asianajaja Mika Kultanen virnisti urheilullisen loistoautonsa ratin takaa vieressään istuvalle vaaleakutriselle naiselle, jolla oli kirkkaan siniset silmät ja turpean seksikkäät huulet, aivan kuin niihin olisi laitettu täytettä, mutta ei ollut. Nainen oli houkuttelevasti meikattu, ei kuitenkaan liikaa, ja hän oli pukeutunut vaalean beigeen jakkupukuun, johon kuului elegantti halkiohame. Hän oli kiinteistövälittäjä Veera Wolsky. Vaikka nimi viittasi Venäjälle, tai pikemminkin Ukrainaan, Veera puhui virheetöntä Suomea, ilman aksenttia. "Tuollainen pytinki", Mika sanoi ja nyökkäsi edessä näkyvän studiorakennuksen suuntaan. "Ihan komeat tekstit. Koska tuo talo olikaan rakennettu?" Veera kysyi rakennusta silmäillen. "1970-luvulla", Mika vastasi, kun kurvasi Mersullaan rakennuksen kulman ympäri ja pysäköi autonsa tuotantoyhtiön asfaltoidulle pihamaalle, jonka toista reunaa rajasi metsikkö. Veera nousi autosta, oikaisi hamettaan ja nykäisi hopeanharmaan käsilaukkunsa olkahihnaa. Hän tarkasteli teollisuusrakennuksen pihanpuoleista seinustaa ja päätteli alakerran ikkunoista, että tällä puolella rakennusta näytti olevan toimistohuoneita kahdessa kerroksessa. Yläkerroksen seinässä, jota peitti betonilaatoitus, kimalteli täälläkin katon rajassa kullanvärisillä kirjaimilla Varis Productions. "Ei taida olla ujo poika, tuo herra Varis", Veera tuumasi ääneen, punattuja huuliaan muikistaen, kun arvioi taloa katseellaan. "Ei ole. Sen työhuone on tuolla rakennuksen kattokerroksessa", Mika Kultanen sanoi ja nyökkäsi ylös, teollisuushallin rannanpuoleiseen päätyyn. Veera katsoi meren suuntaan, yläkertaan ja huomasi nyt Productions sanan viimeisten kirjainten takana korkeat ikkunat, sekä merelle avautuvan terassin lasikaiteen. Nainen ojensi ryhtiään ja kohensi rintavarustustaan, jossa ei ollut mitään moittimista, huomasi Mika Kultanen. Ei sen puoleen, hän tiesi kyllä entuudestaan, että Veeralla oli varsin hyvä ja seksikäs vartalo. Ilman vaatteita suorastaan tyrmäävä. Rakennuksen pääovesta työntyi ulos pari kolme työntekijää, jotka alkoivat tupakoida. "Eiköhän mennä moikkaamaan herra Varista", Mika sanoi ja lähti rakennuksen sisäänkäynnille. Veera seurasi asianajajaa lanteet naisellisen luontevasti keinahdellen, eivätkä tupakoivat lavastemiehet saaneet katsettaan irti hänestä. Mika ja Veera nousivat eteisaulasta kierreportaat toiseen kerrokseen ja kulkivat pitkällä käytävällä, jonka oviväleissä seiniä koristivat kehystetyt valokuvat. Niitä oli eri televisiotuotannoista, jotka kaikki olivat Veerallekin tuttuja. Minna Lamminaho astui ohjaamosta käytävälle ja oli törmätä tulijoihin. "Anteeks kauheasti", hän sanoi yllätettynä. "Ei mitään. Tultiin tapaamaan tuottaja Juhani Varista", Mika selitti. "Oliko teillä sovittu aika?" Minna kysyi ja katsoi heitä molempia arvioivasti. "Juu, totta kai. Minä olen asianajaja Mika Kultanen ja hän on kiinteistövälittäjä Veera Wolsky", Mika sanoi ja Minna kätteli vieraita. "Jaha, no tervetuloa. Juhani on yläkerrassa, huoneessaan. Sinne pääsee tuolta käytävän päästä", Minna lausui ystävällisesti ja viittasi päätyaulassa näkyvien kierreportaiden suuntaan. Mika ja Veera jatkoivatkin matkaansa käytävällä ja...