Roth Kultainen kalvosinnappi

1. Auflage 2021
ISBN: 978-952-80-9208-7
Verlag: BoD - Books on Demand
Format: EPUB
Kopierschutz: 6 - ePub Watermark

E-Book, Finnish, 284 Seiten

KULTAINEN KALVOSINNAPPI Yksityisetsivä Sakari Korppi saa toimeksiannon valtion TV-yhtiön päällikkötason henkilöltä, selvittää, onko tämän tytär Anne Blom kadonnut Helsingin pornomaailmaan. Käy ilmi, että tuo sukupuolivähemmistöä edustava TV-pomo ei ole tytön biologinen vanhempi ja hänen motiivinsa Annen löytämiseksi perustuvat tämän odotettavissa olevaan jättiperintöön, jonka syrjässä TV-pomo on tytön sijaisvanhempana kiinni.

Max Roth on koulutukseltaan elokuvataiteen maisteri. Hän on tuottanut ja ohjannut lukuisia mainoksia sekä kaupallisia pr-elokuvia ja työskennellyt sekä kotimaisissa että kansainvälisissä näytelmäelokuvissa apulaisohjaajana, tuottajana ja käsikirjoittajana sekä toiminut elokuva-alan opettajana.

Autoren/Hrsg.

Roth, Max

Leseproben

1
Kerrostalon alakerrassa sijaitsevan työhuoneen tuuletusikkuna oli auki, ja siitä tuprusi harmaata tupakansavua kivetylle sisäpihalle, jolla kasvoi kaksi vaahteraa. Ikkunan viereisen kirjoituspöydän ääressä istuva yksityisetsivä Sakari Korppi roikotti tupakkaa suupielessään ja irvisteli, kun savukiehkurat luikertelivat hänen silmiinsä. Mies siristeli, sillä ei voinut jättää kesken askarettaan, johon oli keskittynyt. Hän lirutteli Kossupullosta kirkasta nestettä litteään muovipulloon, jossa oli myös Koskenkorvan etiketti. Korpilla oli tämän vanhan toimistopöydän laatikossa kyllä metallinen, mustalla nahalla päällystetty taskumatti, mutta se oli jo täynnä. Se oli aina täynnä Kossua, eikä siihen sopinut koskea kuin poikkeustapauksessa. Hänen piti kädessään tuotemerkin omaa muovista taskumattia. Se oli kätevä, sillä läpinäkyvää pulloa täyttäessä oli helppo seurata, ettei kaada mattiin liikaa viinaa, joka sitten lorahtaisi reunan yli ja menisi haaskiolle. Se oli myös kevyt. Täytettyään tuon kolmasosalitran litteän putelin, jonka valkoisen etikettitarran kuvassa seisoi peltojen keskellä muutamia latoja, kuten emopullonsakin etiketissä, Sakari erotti niiden huulet toisistaan ja asetti lestit kirjoituspöydälleen. Hän puristi röökiä huulillaan ja imaisi siitä pitkät savut nautinnollisesti syvälle keuhkoihinsa ja puhalsi ne sitten harmaana hönkäisynä ulos kidastaan, kohti avointa tuuletusikkunaa, josta käryt ilmavirran myötä livahtivat pihalle. Hän ruuvasi pieneen muovipulloon kierrekorkin ja pyyhkäisi vielä putelia, vaikkei se kostea ollutkaan, talouspaperilla, jonka heitti kirjoituspöydän jalkatilasta kurkistelevaan roskakoriin. Hän imaisi toisen henkosen röökistään ja laski tupakan sitten tuhkakupin reunalle käryämään. Korppi otti villakankaisen, harmaan pikkutakkinsa tuolin selkämykseltä ja kiskaisi sen ylleen, vaalean puuvillapaitansa päälle ja sujautti tottuneesti, vasemmalla kädellä, muovisen taskumatin pikkurotsin povitaskuun. Vaistomaisesti hän koetti oikealla kädellä vasenta povitaskuaan, että lompakko oli paikallaan. Hän nykäisi rotsia sen rintamuksista, jotta takki istui napakasti hänen harteillaan. Yksityisetsivä Sakari Korppi katsoi ulos ikkunasta, kivetyn pihan vastakkaisella laidalla näkyvää taloyhtiön grillikatosta, jonka vierestä vei portaat alapihalle. Vielä siellä ei näkynyt mitään liikettä. Hän otti pöydältä kossulestin ja kulautti siitä aimo annoksen väkijuomaa, jonka ilmeenkään värähtämättä nielaisi sisuksiinsa. Aine oli tuttua ja hän muikisteli hetken huuliaan, kunnes henkäili Kossun tulisia huuruja huoneilmaan. Rintalastaa kuumotti mojovasti, eli kaikki elämässä oli kohdallaan. Hän katsahti taas pihamaalle ja huomasi kuinka grillikatoksen viereisistä portaista ilmestyi esiin ihmispää, kun hänen asiakkaansa nousi sieltä tämän asuintalokompleksin yläpihalle ja alkoi lähestyä Korpin työhuonetta. Sakari kiristi korkin kossupullon suulle ja sujautti lestin pöytänsä alimmaiseen vetolaatikkoon. Hän nappasi röökinsä tuhkakupista, imaisi siitä mojovat henkoset, sammutti jämän ja puhalteli savut ulos tuuletusikkunasta. Korppi heilutteli käsiään ikkunaraon suuntaan, jotta toimistoon jääneet käryt häipyisivät ulkoilmaan. Mies vaaleassa popliinitakissa lähestyi määrätietoisesti pihakiveyksellä ja katosi näkymästä, noustessaan Korpin työhuoneelle johtavan rappukäytävän portaille. Sakari tyhjensi tuhkakupin roskakoriin, pyyhkäisi tuhkista korista löytyvällä talouspaperilla, ja asetti tuon pienen kristallikulhon pöytänsä kulmalle, tuuletusikkunan eteen. VTV1:n ajankohtaistoimituksen toimituspäällikkö Reima Eskelinen avasi pitkän poplarinsa napit, harppoi betoniportaat E-rapun pihanpuoleiselle sisäänkäynnille ja nykäisi lasioven auki. Hän astui hämärään rappukäytävään, jonka vasemmalla seinustalla oli vain yksi huoneistoon vievä ovi. Käytävän päässä näkyi kaksi ovea, toinen pesutupaan ja toinen, lukosta päätellen, yleisessä käytössä olevaan wc-tilaan. Toimituspäällikkö Reima Eskelinen hieraisi kaljua päälakeaan, sillä oli mielestään noudattanut annettuja ohjeita ja tullut oikeaan paikkaan. Pesutuvan ovelta käytävä jatkui vasemmalle, jonnekin hämärään, eikä muita sisäänkäyntejä näkynyt, Eskelinen pani merkille, kun kuuli vierestään lukon rapsahtelua. Tuuheatukkainen, vaaleahiuksinen, roteva nelikymppinen, jäätävän sinisilmäinen mies mustissa farmareissa, pikkukengissä ja harmaassa bleiserissä seisoi hymyillen tasanteen ainoalla oviaukolla ja ojensi hänelle kättään. He tervehtivät, mutta Eskelisen käsi karkasi Korpin kourasta. "Toimituspäällikkö Eskelinen, eikö vaan? Minä olen Sakari Korppi, yksityisetsivä. Meillähän oli sovittu tapaaminen, käykää peremmälle", miellyttävästi hymyilevä etsivä sanoi ja viittasi tanakkaa, punaposkista vierasta käymään toimistoonsa, josta tulijan nenään lemahti tupakansavua. Eskelistä, joka oli jännittänyt tänne tuloa, helpotti, sillä hän poltti itsekin. Parinkymmenen neliön huoneessa oli vasemmalla seinustalla iso ikkuna pihamaalle, jonka poikki hän oli äsken tänne saapunut. Ikkunan äärellä oli vanha, kookas kirjoituspöytä, kahdella laatikostolla sekä niiden väliin ahdetulla työtuolilla. Ovea vastapäisellä seinustalla lepäsi vihreä kangassohva, jonka edessä seisoi matala lasipöytä. Huoneen oikealla seinustalla oli avokirjahylly, täynnä erilaisia historiasarjoja, sana- ja tietokirjoja, lakiteoksia sekä kaunokirjallisuutta. Vasemmalla, työhuoneen sisäänkäynnin vieressä, oli seinää vasten kaksi korkeata kaappia. Yleisvaikutelma tilasta oli siisti, sillä työpöydälläkään ei näkynyt asiakirjapinoja, kuten ihmisillä, jotka siten viestivät valtavasta työmäärästään. Kristallikulho avonaisen tuuletusikkunan edessä sen sijaan kiinnitti Eskelisen huomion. Hän riisui vaalean popliinitakkinsa, jonka Korppi laittoi vaatepuuhun. Toimituspäällikkö siirtyi harmaassa puvussaan sohvan luokse, istahti ja yksityisetsivä veti tuolin työpöytänsä alta, kääntäen sen lasipöydän ääreen, ja asettui vastapäätä Eskelistä. "Huolia?" hän sanoi, kädet polvilleen laskien. "Vähän joo. Minä sain sinun tietosi meidän työpaikan, Kansanradion juristilta. Sanoi, että minun kannattaisi jutella sinun kanssasi, ennen kuin menen poliisin luokse. Saako täällä polttaa?" pulleaposkinen mies kysyi tätimäisesti, kun hamuili savukeaskiaan. Sakari kurkotti kristallikulhon ikkunan luota ja laski sen heidän väliinsä, niin että astia kilahti lasipöytää vasten. Hänkin kaivoi Malluaskin taskustaan ja antoi sytyttimellään tulen molempien savukkeisiin. Eskelinen vetäisi heti pitkät henkoset ja laski savuja sieraimistaan, hermostuksissaan, hiukan yskähdellen. "Mitenkä tämän nyt aloittaisi", mies kysyi, hiukan lespaten. "Sano suoraan. Minulla on aikaveloitus, tulee halvemmaksi." "Niinpä tietenkin. Huh, huh, tuntuu niin vaikealta, kiusalliselta." Sakari nojasi tuolissaan taakse ja poltteli tupakkaansa, Reima Eskelistä arvioiden. Miehen kasvot olivat punakat ja pulleat, päälaki kalju, ja silmäpussit pyöreiden lasien takana kertoivat, ettei Reima varmaankaan nukkunut öitään kovin hyvin. Etsivä Korppi katsoi miestä ilmeettömästi, sillä tietääkseen hänellä ei ollut mitään kontakteja verovaroilla kustannettuun Kansanradioon, jonka juristilta Eskelinen väitti saaneensa hänen yhteystietonsa. Eli jo heti ensikontakti syntyi pikku valheen siivittämänä, mutta mitäpä tuosta, Sakari ajatteli ja sanoikin: "Niin aina. Aloitetaan vaikka sillä, että minulla on vaitiolovelvollisuus kaikista asiakastani koskevista seikoista, ja...