Roth Elokuva elämää

1. Auflage 2021
ISBN: 978-952-80-7927-9
Verlag: BoD - Books on Demand
Format: EPUB
Kopierschutz: 6 - ePub Watermark

E-Book, Finnish, 304 Seiten

ELOKUVA ELÄMÄÄ Kirjava joukko nuoria ja aikuisia opiskelee elokuvantekemisen ihmeitä syrjäseudulla sijaitsevan opiston elokuvalinjalla, Helsingistä tänne maaseudun rauhaan häipyneen alan konkarin, ja elokuvantaiteen maisterin, Jari Katajan johdolla. Opistolla maisteri jakaa elokuvantekemisen teoriaa ja taitoja sekä käytännön vinkkejä innostuneelle oppilasjoukolle, ja nämä puolestaan sotkeentuvat parhaan kykynsä mukaan opiston asuntolassa toisiinsa. Kaikeksi onneksi Jari tutustuu seudun kunnanlääkäriin, Kirsti Lehmuskallioon, ja heidän suhteensa lämpenee romanttiseksi juuri, kun Helsingistä kantautuu tieto ex-vaimo Marjatan uuden miesystävän, kuuluisan elokuvaohjaajan, joutumisesta kohtalokkaaseen onnettomuuteen.

Max Roth on koulutukseltaan elokuvataiteen maisteri. Hän on tuottanut ja ohjannut lukuisia mainoksia sekä pr-elokuvia ja työskennellyt sekä suomalaisissa että kansainvälisissä kokoillanelokuvissa mm. tuotantopäällikkönä, apulaisohjaajana, käsikirjoittajana sekä tuottajana. Hän on toiminut myös elokuva-alan opettajana.

Autoren/Hrsg.

Roth, Max

Leseproben

1
Jari Kataja nousi autoonsa ja lähti metsäsaarekkeesta, joka nyt avioeron myötä siirtyisi taloine päivineen vaimon omistukseen. Näin oli sovittu muun muassa siksi, että Marjatan pojat kävivät läheistä yläastetta. Mies ei ollut vaatinut omaisuuden jakoa, sillä hän halusi vain pois, eroon koko jutusta, ja Marjatta otti kiinteistön mitättömän velkaosuuden hoitaakseen. Puimakone kiersi saareketta viljan korjuussa, kun Ford häipyi kujannetta pitkin peltoaukean halki Skogtorpista, joka sentään oli ollut viisi vuotta Jarin koti. Hän nousi autollaan Kehä kolmoselle, lähti Helsingistä, ja ajoi taakseen vilkuilematta Porintielle, jota pitkin jatkaisi Kokemäelle. Jari Kataja oli saanut sieltä työpaikan Peipohjan opiston elokuvalinjan vetäjänä ja syyslukukausi alkaisi ensi maanantaina. Hänellä olisi viikonloppu aikaa tutustua paikkoihin, sillä työhön kuului asuntoetuna pieni kaksio opiston yhteydessä, mikä seikka oli houkutellut häntä tarttumaan työtarjoukseen. Tietenkin opetustyö elokuvalinjalla kiinnosti häntä myös, sillä Kataja oli koulutukseltaan elokuvataiteen maisteri ja työskennellyt useita vuosia elokuvaalalla. Itsenäinen opetustyö voisi olla hauskaa ja toisi uutta ajateltavaa, mutta ensisijaisesti hän halusi vain pois Helsingistä ja näistä ympyröistä. Vaimo oli ykskaks ilmoittanut alkaneensa seurustella erään hyvin tunnetun ja joissakin piireissä varsin arvostetun tvohjaajan kanssa. Se, että Marjatta halusi erota, satutti ja jotenkin hävetti, huolimatta siitä, että vaimo oli koko avioliiton ajan harrastanut syrjähyppyjä. Vaikkei Jari ollutkaan rikkonut Marjatan edellistä avioliittoa, hän nyt muisti, kuinka naisen exmies, kahden pikkupojan isä, oli heidän suhteensa alkuaikoina usein häiriköinyt Skogtorpissa ja hiiviskellyt metsäsaareketta ympäröivillä pelloilla. Jaria puistatti. Hän ei tulisi häiriköimään Marjatalle, eikä tämän uudelle miesystävälle. Hän ei halunnut tietää heistä mitään. Ajettuaan Porin tietä noin puolimatkaan Forssan seudulle eli päästyään ikään kuin kauemmas lähimenneisyydestään hän päätti käydä tankkaamassa autonsa ja sitten itsensä, hörppäämällä kupposen kahvia Nesteen huoltoasemalla. Maksettuaan bensat ja kahvin, hän asettui huoltoaseman baarin ikkunapöytään. ”Et sitten nai siellä kaikkien kanssa”, kuului pikkupojan komento jostain. Jarin kahvikuppi pysähtyi huulille. Hän katsahti ympärilleen, että mistä tuo puhe kuului ja huomasi viereisestä peilistä, että hänen selkänsä takana olevassa pöydässä istui vaaleahiuksinen nainen alle murrosikäisen pojan kanssa. Molemmat söivät jäätelöannosta ja pöydässä oli vielä yksi annos tyhjän tuolin kohdalla. Nainen, ilmeisesti pojan äiti, ei sanonut mitään, vaan tuijotteli vain kahvion ikkunoista näkyvää maisemaa. ”Kuulitko?” poika kivahti ja potkaisi pöydän alla äitiään jalkaan. ”En nai kaikkien kanssa”, tämä huokasi ajatuksissaan poikaan katsomatta. Vessan suunnalta naisen ja pojan seurueeseen liittyi parikymppinen tyttö punattuja huuliaan imeskellen, sillä se oli käynyt meikkaamassa. ”Sano sinäkin tuolle, ettei se nai siellä kaikkien kanssa” poika jankutti ilmeisesti sisarelleen. ”Ole hiljaa!” tämä vastasi seisaaltaan, ja tyrkkäsi veljeään naamasta. Pikkupoika loukkaantui ja juoksi kasvot itkuun vääntyneinä ulos kahviosta. ”Pärjäätköhän sinä nyt tuon Mikan kanssa?” lasten äiti havahtui ajatuksistaan, kun poika oli jo kadonnut kahviosta. Tyttö ei vastannut. ”Lähetään menee! Minä haluan illaksi takaisin Helsinkiin”, hän vihdoin kivahti ja kietaisi pienen käsilaukun tiukemmin olkansa yli. ”Anna sitä huulipunaa”, perheen äiti huokaisi tyttärelle, kun nousi pöydästä ja vilkaisi kasvojaan viereisestä peilistä. Nainen oli alta nelikymppinen, vielä ihan hyvässä terässä oleva blondi, huomasi Jari mutta käänsi katseensa toisaalle. Tyttö ei ollut kuulevinaan äitiään, vaan lähti kahviosta. Nainen tarkasteli itseään peilistä, pyyhkäisi suupieliään, kohensi ryhtiään ja hieraisi häpeämättömästi vartaloaan nuolevaa puseroa kookkaiden rintojensa alta vielä tiukemmalle ja sipaisi hiuksiaan, kunnes lähti tiukoissa farmareissa lanteet keinahdellen kahviosta. Seurue siirtyi pysäköintialueella farmari Volvoon, äiti takapenkille ja tyttö kuljettajan paikalle. Pikkupoika heitteli kiviä pellolle parkkipaikan reunalta, kunnes sisko painoi äänitorvea, ja poika hyppelehti takaisin autolle ja heittäytyi kuljettajan viereen etupenkille. Farmari lähti huoltoaseman pihasta ja katosi maantietä Porin suuntaan. Äskeinen välikohtaus unohtui kuitenkin nopeasti, kun Jari lähti Fordillaan jatkamaan matkaa Kokemäelle. Kapealla ja mutkikkaalla valtatiellä tuli vastaan taukoamatta perävaunullisia rekkoja ja kaikki huomio oli keskitettävä ajamiseen. Onneksi hänellä ei olisi mitään asiaa Helsinkiin, eikä tätä väliä tarvitsisi juurikaan ajella. Tämän huomattuaan loppumatka taittuikin joutuisasti. Peipohjan opisto Kokemäellä sijaitsi omassa rauhassaan taajaman reunalla Opistotieltä erkanevan koivukujan päässä. Lähestyessään paikkaa, Jari pani merkille, ettei koulualueen naapurissa näkynyt asutusta ja Kokemäen keskustaankin oli muutama kilometri. Opistorakennuksia oli kolme laajahkon aukion ympärillä. Sen vasemmalla reunalla seisoi vanha kolmikerroksinen ruokala, joka muistutti maatilan päärakennusta. Tämän vieressä oli harmaa muurattu pienkerrostalo sekä hiukan sivummalla, riippakoivujen katveessa oikealla häämötti yksikerroksinen, tasakattoinen opistorakennus, jossa oli myös opiskelija-asuntolan siipi. Kataja pysäköi Fordinsa pienkerrostalon eteen, sen näyttävän sisäänkäynnin kiviportaiden viereen. Hän vilkaisi aurinkoista pihamaata ympärillään. Riippakoivut havisivat leudossa tuulessa, mutta muutoin ei kuulunut mitään ääniä, kunnes jostain kaukaa, kuin horisontin takaa, kantautui yllättäen vaimea junan vihellys. Tuttuja suurkaupungin ääniä, kohinaa ja liikenteen melua, ei kuulunut lainkaan. Hän oli käynyt täällä kesän alussa, sopimassa työhön liittyvistä seikoista ja tutustunut silloin opiston kaikkiin tiloihin. Nyt hän ensikertaa kiinnitti huomiota paikan rauhalliseen ja idylliseen sijaintiin. Kesäkuussa hänellä oli vielä ollut päällimmäisenä mielessä oma elämäntilanteensa, tuo inhottava petetyn aviomiehen rooli, jonka hän halusi karistaa harteiltaan. Tiainen liverteli viereisessä riippakoivussa, kun hän nousi portaat rakennuksen ovelle ja astui rehtorin kansliaan. Maisa Kinnunen, opiston rehtori, tuli häntä eteiseen vastaan ja he halasivat toisiaan kuin hyvätkin tutut. He siirtyivät rehtorin huoneeseen, ja nainen otti elokuvalinjan oppilasluettelon työpöydältään ja ojensi sen Katajalle. ”Sinulle tuli ensimmäinen oppilaskin jo”, Maisa sanoi suu naurussa ja osoitti erästä nimeä listassa. Jari nyökytteli, vaikka olikin yllättävästä tilanteesta hämillään. ”Minä sijoitin hänet jo sinne asuntolaan. Lapset toivat hänet. Ihan mukavan oloinen rouva. Mutta tässä on sinun asuntosi avain ja tuossa opiston yleisavain”, rehtori Kinnunen sanoi ja ojensi Jarille kaksi ura-avainta. ”Me lähdetään Raimon kanssa viikonlopuksi Poriin, että pärjäättehän te nyt täällä. Tarkoitan, kun se opiskelijakin tuli jo tänään. Hän sanoi kyllä selviytyvänsä. Muut oppilaat tulevat vasta maanantaina aamupäivällä”, Maisa selitti käsiään hieroskellen, kun saatteli maisteri Katajaa kanslian ulko-ovelle. Maisan aviopuoliso Raimo Kinnunen, aatelisen näköinen pitkä herrasmies, tuli heitä kiviportaissa vastaan. ”Laitoin rouvan...”, hän mutisi ja haroi pikimustia...