Kuusisto Nuolen taikaa

Jousiampujan käsikirja
2. Auflage 2024
ISBN: 978-952-80-2789-8
Verlag: BoD - Books on Demand
Format: EPUB
Kopierschutz: 6 - ePub Watermark

E-Book, Finnish, 290 Seiten

Nuolen taikaa on aloittelijan opas jousiammuntaan. Kirja antaa käytännönläheisiä ohjeita miten juuri sinä pääset parhaiten alkuun jousiampujan urallasi ja milla tavoin voit kehittää itseäsi ampujana. Kirja keskittyy tähtäin ja taljajousiammuntaan, mutta suurinta osaa sen tiedoista voi käyttää muissakin jousityypeissä. Kirja kattaa niin ammuntatekniikan, välineiden virittämisen, sekä fyysisen ja psyykkisen harjoittelun.

Jari Kuusisto on 46-vuotias Insinööri ja jousiammuntavalmentaja, joka perusti Suomen ensimmäisen jousiampujille tarkoitetun etävalmennus ryhmän nimeltä "Etänuolet" vuonna 2020. Hän on myös Suomen taljajousimaajoukkueen päävalmentaja. Jarilla on vuosien kokemus eri jousiammuntalajeista, niin kilpailu kuin valmennuspuoleltakin. Hänellä on erityisen paljon kokemusta uusien harrastajien ja kilpailuihin tähtäävien ampujien valmentamisesta.

Autoren/Hrsg.

Kuusisto, Jari

Leseproben

1. Jousen historia
Jousiammunta on yksi vanhimpia ihmisen käyttämiä aseita, ja samalla myös vanhimpia urheilulajeja. Jousiammunnan merkitys ihmisen lajihistoriassa ja sen kehityksessä on kiistaton, ja sen moninaiset muodot jaksavat hämmästyttää vielä tänäkin päivänä. Jousi on toiminut tärkeänä metsästys, ja sotavälineenä todella pitkään. Esimerkiksi Suomessa, jousi oli vielä 1900-luvun alussakin merkittävä riistaeläinten pyyntiväline. Nimi jousiammunta (Eng. Archery) on peräisin latinan kielen sanasta ”Arcus” joka tarkoittaa kaarta. Sitä, milloin ja miten jousi on tarkkaan ottaen keksitty, ei tiedetä. Yleisesti uskotaan, että jousi on kehitetty joko vipukeihäästä tai tulikaaresta, jota käytettiin tulenteon apuvälineenä. 1.1 VANHA KIVIKAUSI
Vanhimpia todisteita jousien käytöstä, on löydetty Etelä-Afrikasta, Sibudu Caven luolista, joista on kaivettu esiin nuolen kärkiä. Näiden kärkien iäksi on määritetty 72000-67000 vuotta. Nuolten kärjistä on löydetty merkkejä erilaisten myrkkyjen käytöstä. Afrikka, Sibidu Cave Afrikan ulkopuolelta, vanhimmat löydökset on tehty Sri-Lankasta, jossa jousia on ilmeisesti käytetty lähinnä apinoiden ja oravien metsästys tarkoitukseen. Näiden eläinten ruumiiden jäänteitä on löydetty sedimenttiin hautautuneena, nuolenkärkien kanssa. Sri-Lanka, Fa Hien Cave Seuraavaksi vanhimpia merkkejä jousen käytöstä on löydetty Keniasta, Turkana Countyn järvistä. Näistä järvistä on löydetty ihmisten kalloja, joissa on ollut kiinni laavalasista tehtyjä nuolten kärkiä. Tämä viittaa siihen, että alueella on käytetty kivikärjillä ja laavalasista varustettuja nuolia. Kärkien iäksi on määritetty n. 10000-vuotta. Turkana County Laavalasia Saharasta on löydetty luolamaalauksia, joissa kuvataan ihmisiä ampumassa nuolia. Maalausten iäksi on ajoitettu n. 5000-vuotta. Tätä ajanjaksoa tuoreempia merkkejä on löydetty Euraasiasta. Näyttääkin siltä, että jousi on ”keksitty” uudelleen useita kertoja Euraasian alueella eri aikakausina. Jousiaseet saapuivat Eurooppaan todennäköisesti ns. Levantin alueelta. Levant on historiallinen, ei täysin tarkka maantieteellinen määritelmä. Tähän alueeseen kuuluvat osa kaakkois-Afrikkaa sekä Välimeren Itäalueita. Ensimmäiset varmat merkit jousten käytöstä Euroopassa on löydetty Saksasta, Mannheimm-Vogelstangista, josta on löydetty piikivestä tehtyjä nuolenkärkiä mm. karhun selkärankaan uponneena. Kärkien ikä on noin 17000-vuotta. Levantin alueelta on myös löydetty myös työkaluja, joita on todennäköisesti käytetty nuolten suoristamiseen. Samoista paikoista on myös kaivettu esiin keramiikasta valmistettuja, nuolten kärkiä muistuttavia esineitä. Ikää näillä työkaluilla ja kärjillä on n. 11000.-vuotta. Levantin alue Muita merkkejä, kuten nuolia ja kärkiä on löydetty Hampurista. Näiden löydösten ikä on noin 11000–9000 vuotta. Hampurista koilliseen sijaitsevasta laaksosta on löydetty n.20cm pitkiä, männystä valmistettuja tasapaksuja nuolia, joissa on kärkenä piikivi. Nuolen toisessa päässä on ura, joka viittaa siihen että sitä on käytetty jousen jäänteessä. Piikiveä 1.2 KESKIMMÄINEN KIVIKAUSI
Vanhin, yhä kokonainen jousi on löydetty Tanskan Holmegårdista. Jousi löytyi luolasta, jonka kuivuus oli säilyttänyt sen kohtuullisen hyvin näihin päiviin saakka. Rekonstruktio Holmegårdin jousesta Jousi oli valmistettu jalavasta, ja se muistutti jo hyvin paljon nykyaikaista jousta, joita muun muassa intiaanit ja monet muut alkuperäiskansat kautta maailman ovat käyttäneet, ja osin yhä käyttävät. Jousen pituus oli n.150cm, ja sen lavat olivat päistä litteät, antaen näin lavoille lisänopeutta laukaisun jälkeen, Tämä lisäsi nuolen lähtönopeutta, ja täten mahdollisti metsästyksen pidemmille etäisyyksille. Tämän mallista jousta käytettiin Euroopassa aina pronssikaudelle saakka. Jousen iäksi on ajoitettu n. 8000-vuotta, joka sijoittaa jousen keskimmäiselle kivikaudelle. Keskimmäisen kivikauden tyylisiä, mm. pähkinäpuusta ja villaheisistä valmistettuja jousia, on löydetty Englannista, Ruotsista, Englannista ja Tanskasta. Nuolet ovat olleet n.120cm pitkiä, joissa osassa on yhä piikivestä valmistettu kärki paikoillaan. Osassa nuolia, oli myös merkkejä sulituksesta. Sulkien jäämistä on löydetty koivutervasta, jota on käytetty sulkien kiinnittämiseen. Osassa nuolia, oli myös käytetty ns. blunttikärkiä, joilla metsästettiin turkiseläimiä, ilman että arvokas turkki vaurioitui. Vanhimmat . merkit taisteluista, joissa on käytetty jousia, ovat löytyneet Espanjasta, useista luolista. Luolien seinissä on kalliomaalauksia, jotka kuvaavat ihmisiä taistelemassa jousia käyttäen. Jousiammunta näyttää saapuneen Pohjois-Amerikkaan Alaskan kautta, niinkin varhain kuin 6000-vuotta sitten. Muutaman tuhannen vuoden aikana, jousen käyttö levisi niin Pohjois kuin Etelä-Amerikankin alueelle, ja noin 2000 eaa., Amerikan alkuperäiskansat käyttivät jousta hyvin laajalti niin metsästykseen kuin sotimiseenkin. Noin 1500 eaa., jousen käyttö oli levinnyt kaikkien alkuperäiskansojen keskuuteen koko Amerikan mantereen alueella. . Jouset olivat malliltaan lyhyitä, n 100-120cm pitkiä ja rakenteeltaan hyvin yksinkertaisia. Yksi syy tähän oli epäilemättä runsas hevosten käyttö, niin metsästyksessä kuin sotimisessakin. Tämä edellytti lyhyiden ja helposti käsiteltävien jousien kehittämistä. 1.3 NUOREMPI KIVIKAUSI
Espanjasta on löydetty nuoremman kivikauden (n.6000-3500 eaa.) aikainen jousi, joka muistuttaa rakenteeltaan aiemmin mainittua Holmegårdin jousta. Se löytyi lähes virheettömässä kunnossa. Sen pituus on noin 108cm. Alla olevasta kuvasta käy paitsi jousen malli, myös sen poikkileikkaukset jousen eri kohdissa. Samasta paikasta löydettiin myös vanhin rannesuoja. Suoja oli tehty kivestä, ja siinä oli reiät kiinnitysnaruja varten. Nuoremman kivikauden aikaisia jousia on löydetty runsaasti linnojen raunioista sekä haudoista, joka osoittaa että jousi oli arvostettu ase ja metsästysväline, joka haluttiin ottaa mukaan myös tuonpuoleiseen elämään. 1.4 PRONSSIKAUSI
Pronssikauden (1500–500 eaa.) alussa, jousia käytettiin sotavaunujen kanssa. Jousella ammuttiin nopealla tahdilla nuolia, vaunujen liikkuessa suurella nopeudella hevosten vetäminä. Tällä pyrittiin shokkivaikutukseen vihollisen puolustuslinjoissa, ja murtamaan ne nopeasti. Vaunujen yleistyminen, johti siihen että jousia ei enää juuri käytetty hyökkäyksien tukena, vaan havaittiin että pelkkä vaunujen murskaava voima, oli riittävä hyökkäyksien tukemiseksi. Pronssikauden edetessä, Siperian alueella kehitetty ratsujousi, edesauttoi jousen yleistymistä jälleen sotakentillä. Eurooppalaiset, ns. Nomadikulttuurit omaksuivat ratsujousen käytön ja tämä tapa levisi nopeasti Kiinan alueelle. Kiina kehitti pronssikauden lopulla ensimmäiset varsijouset, ja käytti niitä menestyksekkäästi Nomadivalloittajia vastaan. Kuuluisin ja samalla ensimmäinen taistelu, jossa varsijousia käytettiin, käytiin 342 eaa., Kiinan Han Dynastian aikana. Tämä tunnetaan nimellä Mai Lingin taistelu. 1.5 ANTIIKIN AIKAKAUSI
Antiikin aikakaudella (800 eaa.–500 jaa.), jousi vakioitui olennaiseksi osaksi sotajoukkoja ja sotataktiikkaa.Erilaiset sotavaunuihin perustuvat, jousia aseena käyttävät joukot olivat osa esimerkiksi Mesopotamian, Mongolien, Egyptin, Turkkilaisten kuin myöhemmin Rooman valtakunnankin joukkoja. Antiikin aikana ratsujouset kehittyivät entisestään, ja lähes joka korkeakulttuurilla oli näistä omanlaisensa versio. Ratsujousiin saatiin lisää tehoa laminoimalla puun kanssa esimerkiksi eläinten jänteitä ja/tai luuta yhteen.Näin jousta pystyi taivuttamaan enemmän, kuin pelkkää puujousta, ja lyhyestäkin ratsujousesta saatiin irti enemmän heittovoimaa. Pienestä koostaan huolimatta, ratsujouset saattoivat olla haavoittavia jopa 500 metriin ja tappavia aina 300...